Lehväin varjoon

Sade piiskaa metsän kattoa
Taivo iskee ilmoille loimua
Yhä vielä maistaa voit sen
Ilman savun katkuisen
Ja muistaa sanat niiden vieraiden:
Kuole pois, vihan lapsi
Enää vainko tuo
Pohjoinen taivas harmaha
Sinulle hymyilee
On pimeässä yksin nyt
Lehväin varjossa eksynyt
Voimaksi valjasta vihasi
Ja voit nähdä kotisi
Läpi ilman kolean tuon
Läpi mielesi synkimmän suon
Kuulet sen mitä sade tahdittaa
Ja tuuli johdattaa
Kutsun kaukaisen kaipaavan
Takaisin korven suojahan
Ja se vie sinut kokonaan
Ei viha kavalan
Sitä koskaan ottaa voi pois