Aalloista

Kaikuu aamutuuli aavalta
Aukeaa selkä ulapan
Kun taivas nielee aallokon
Omistaan tuo pilvensä tänne
Pitkät rantansa varjostamaan
Katseen edestä syrjähtyen
Vain hampaanjäljet ajastansa suo
Ei silti niin hyvää piirtoa
Ettei koskaan huuhtois pois
Niin vaivatta keinuu rytmiään
Kun sinut täältä vie
Ei kärsimystä enää;
Olet siitä vapautunut
Viimeisen kosketuksen
Aalloista käsin antanut
Omistaan tuo pilvensä tänne
Pitkät rantansa varjostamaan
Katseen edestä syrjähtyen
Vain hampaanjäljet ajastansa suo
Näillä kohdin tuskin kukaan
Tohtii enää kiistää
Vajavaisuuttansa
Kun lyöntinsä jo olemuksellaan
Jättää maailmoja alleen
Niiden voimasta hiivun minäkin
Kun sumu kallioina ympärillä näyttäytyy
Enkä muuta näe
Ja ikävä päiväni syö