Neuroromantiikkaa

Mä uneksin sähköisiä lampaita
Puen päälleni älykankaita
Piirilevyjä, loputon määrä muistikortteja
Mä uneksin: ei huolia
Ei kukaan pidä riikinkukkoenkelin puolia
Sama sähkö virtaa, uidaan samoilla aalloilla
Meitä tuli pitkin liukuhihnaa monta
Materiaali käyttökelvotonta
Kuka uneksijoita tarvitsee?
Ei meillä mitään kukaan tee
Maailma on vakava
Ei ole tilaa toisin ajatella
Vallitsee vakaa epävakaa tila
Sä et voi tietää miltä tuntuu
Kun puuttuu täydellinen ymmärrys
Järjellinen selitys
Mitä varten minut on ohjelmoitu?
Joskus lähetän signaaleja avaruuteen
Kuuleeko kukaan?
Tää on yhtä neuroromantiikkaa
Jos näen tähtiä niin nekin vaihtaa paikkaa
En osaa luodata edestäni maisemaa
Mikä on ykköstä? mikä nollaa?
Tällä taajuudella häiriöääntä saa
Kuunnella läpi päivät yöt jos aaltopituus kantaa