Pimeys on ystävä

Joskus mietin kenelle tämä ruumis kuuluu
Tiedän kyllä että minulle
Aistit turta, harhailee mieli pois, ajautuu
Vihamielisyyden teille, katkeruuteen sortuu
Silmäkulmassa nopeaa liikettä, käytävä maailmojen välillä
Kuiskauksia näkymättömästä, pään sisällä vaiko ympärillä?
Sanovat ettei pimeyttä kannata pelätä, pimeys on ystävä
Huomioni kiinnittyy vesipisaraan
Otsalleni tasaisin väliajoin putoavaan
En voi liikahtaa paikaltani
Ehkä tarvitsen tätä muuttuakseni
Joskus tunnen valtavaa
Kaiken sisällensä sulkevaa raskasmielisyyttä
Melankolian vahvasta kädestä en saata irrottaa
Näkymätön lähelläni pitää minusta kiinni
Pimeys on ystävä
Tiedän, tarvitsen oman painajaisen
Jotta heräisin tähän päivään
Joskus mietin kenelle tämä ruumis kuuluu
Tiedän kyllä että minulle, se katkeruuteen sortuu
Joskus tuntuu kuin ruumista ohjaisi joku muu