Tulvien jälkeen

He heräävät aikanaan, ei kukaan tiedä milloin
Olenko silloin paikallakaan?
Hengittävät syvää unta, vailla huomisen huolta
Ehkä en ole valmis kuulemaan
Ja koska on rauhallista, ei kukaan enää muista
Ei kukaan tyydy arvailemaan
Se mikä tapahtui kerran, tapahtuisi uudestaan
Kuuntelen, hiljaisuus aavemainen
Tulvien jälkeen, vesi yllä kaupunkien
Alhaalla jossain tyhjenneet aukiot, kaupunkipuistot
Entisen tien pintaa, kivi kerrallaan pois kuluttaa