Aika pitää asioita arvossaan

Yön kasteessa kylpee maa, kunpa itse saisin edes pisaran vettä
Ajasta ikuisuuteen haudattiin tunnetta syvintä
Kiihkoisat meistä piirsivät rajat ja polttivat kynät ja kumit
Valkoinen taivas ei ollut kanvas, jolle selittää rakkauden kuvin
Vain viitekehyksenä toivon kipinä paloi ja karrelle sydämen poltti
Midaan hetkellinen kosketus ei ollutkaan lopussa valtti
Jos kerran vielä laulaa kanssasi saan
Itken kyyneleet, onnesta ne muistuttaa
Kuulen huudon, se kiduttaa
Aika pitää asioita arvossaan
Toivon murtuessa kasaksi tuhkaa
Se ihmisen hajottaa
Valkoiset pisteet kankaalla tekee tyhjästä taidetta
Universumin laajetessa maailman kuvamme kutistuu
Jos kerran vielä laulaa kanssasi saan
Itkn kyyneleet, onnesta ne muistuttaa
Kuuln huudon, se kiduttaa
Aika pitää asioita arvossaan
Toivon murtuessa kasaksi tuhkaa
Se ihmisen hajottaa