Asteekkien kultaa

Tuli ei enää lämmitä, jano ei lähde vedellä
Ilma huokuu tyhjyyttä, niin maalla kuin merellä
Tuuli kääntyy itään minä en seuraa perässä
Pidän oman pään
Tämän tarinan kerron loppuun muiden leirissä
Minä olen maa, sinä olet ilma
Sinussa on tuli, vesi minusta virtaa
Miksi et huomaa, vai enkö oikeita sanoja lausunutkaan?
Sanat vaipuu unholaan miksi niille arvoa antamaan
Karvaana tappioni nielen, sen pystyn tunnustamaan:
Minä olen ilmaa, sinä asteekkien kultaa
Viime näkemästä ovat viisarit liikkuneet
Sinä puhut minä en vastaa
Tuuli vain liikuttaa huuliasi, sanat ei kanna tänne saakka
Arvoni kärsivät laskusuhdanteen, sidon ne kultakantaan
Sinä olet tuki ja turva, eilisen hiipuva hurma
Huomisen sievä surma
Minä olen maa, sinä olet ilma
Sinussa on tuli, vesi minusta virtaa
Miksi et huomaa, vai enkö oikeita sanoja lausunutkaan?
Sanat vaipuu unholaan miksi niille arvoa antamaan
Karvaana tappioni nielen, sen pystyn tunnustamaan:
Minä olen ilmaa, sinä asteekkien kultaa