Laivat puuta, miehet rautaa

Vanhan valaan-kapakassa puosu-vaari istuu
yksin joka ilta.
Kuuluu laiturilta vinssin voihke, tarmo taljan.
Puosu täyttää maljan.
Takaa tuiman tuulen hiio-hoi! (Hiio-hoi!)
Jäyhän laulun kuulen hiio-hoi! (Hiio-hoi!)
(Ennen oli miehet rautaa
laivat oli puuta hiio-hoi!)
Hiio-hoi!
(Puuta ovat miehet nyt
ja laivat ovat rautaa hiio-hoi!)
Hiio-hoi!
(Hiio-hoi!)
Hyväntoivonniemen luona — hiisi vieköön retken —
myrsky repii laivan.
Meri kiehui aivan haikalaa ja onnetonta
miestä meni monta.
Se ken kulki merta hiio-hoi! (Hiio-hoi!)
Nähdä sai myös verta hiio-hoi! (Hiio-hoi!)
(Ennen oli miehet rautaa
laivat oli puuta hiio-hoi!)
Hiio-hoi.
(Puuta ovat miehet nyt
ja laivat ovat rautaa hiio-hoi!)
Hiio-hoi.
(Hiio-hoi!)
Tyynimeri, harvoin tyyni. Havannasta kurssi
Rangoniin ja Kiinaan.
Sortui riisiviinaan kokkimme ja hakkelusta,
ilman varoitusta,
teki kapteenista hiio-hoi! (Hiio-hoi!)
Riita sinapista hiio-hoi! (Hiio-hoi!)
(Ennen oli miehet rautaa
laivat oli puuta hiio-hoi!)
Hiio-hoi.
(Puuta ovat miehet nyt
ja laivat ovat rautaa hiio-hoi!)
Hoi-hoi.
(Hiio-hoi!)
Vanhan valaan-kapakassa puosuvaari istuu
yksin istuu jälleen.
Huokaa ystävälleen kuulijalleen ainoalle,
Kaipa vanha jaksaa, hiio-hoi! (Hiio-hoi!)
Sinut vielä maksaa, hiio-hoi! (Hiio-hoi!)
(Ennen oli miehet rautaa
laivat oli puuta hiio-hoi!)
Hiio-hoi!
(Puuta ovat miehet nyt
ja laivat ovat rautaa hiio-hoi!)
Voi-voi.
(Hiio-hoi!)