On suuri sun rantas autius

On suuri sun rantas autius
sitä sentään ikävöin
miten villisorsan valitus
soi kaislikossa öin
Joku yksinäinen eksynyt
joka vilua vaikeroi
jok' on kaislikossa kierrellyt
eik' emoa lötytää
Sun harmajata aaltoas olen
katsonut kyynelein
ens' surunsa itkenyt rannallas
mun on oma nuoruutein
On syvään sun kuvasi painunut
ja sitä ikävöin
olen villisorsaa kuunnellut
mä siellä monin öin