Pirunkieli

Viaton on hymysi
vaikka liassa on käsi
Häpeätkö ollenkaan
noita tekemisiäsi
Tuskin kukaan sinua
jäisi ikävöimään
jos vankilasi avaimen
heitän menemään
Milloinkaan ei saavu aamu
Tahratonko sielusi
vaikka ryvettyisi
Ei enää ketään kelle
valheitasi myisit
Ovat sanelemat pirun
ja röyhkeytesi työt
Olkoon laitimmainen kerta
kun pöydässäni syöt