Armo

Sä tunnet kuinka sua ylös revitään
sä kuulet ääniä, mutta et näe ketään
Joku sulle huutaa, koetat silmäs avata
keskeltä usvan joku sua tuijottaa
Harmaassa huoneessa sä leijut katossa
alhaalla näet itsesi vuoteella makaavan
Nyt kiidät kuilun läpi kohti valoa
kunnes heräät kipuun rintaan pakottavaan
Maasta olet tullut, jälleen maaksi olet tuleman
Ei löydy armo maasta, ei vedestä, ei tulesta
Maasta olet tullut, jälleen maaksi olet tuleman
Sut sidottu on letkuihin muovisiin
olet kuin sätkynukke suuren mestarin
Sä revit kahleet pois ja pääset vapauteen
vain pitkä viiva kertoo matkan loppuneen