Kunhan kuluu tuhat vuotta

Kai vaikea vaihe on elossa olla
Jos on naurujen aihe ja numero nolla:
«Jo vaatekerta mieleen tuo, variksenpelätin.
Se lorvii vain ja liikaa juo ja kerjää ruuankin
Eikä töitä se tee, jotain vain raapustelee.»
Vaan kunhan kuluu tuhat vuotta,
Jälleen hänet muistetaan.
Mille eilen syljettiin, se tänään kullataan.
Herraskaiset aikalaiset
Makaa hiljaa haudoissaan.
Kuluu tuhat vuotta mutta yksi elää vaan.
Tuon elämän vuodet: rahattomia.
Vaan oudotkin teot tahattomia.
Ja vaikka joka paikasta ajettiin lähtemään,
Ei kirjoittanut vihassa yhtäkään säettään.
Niitä kun löydettiin, päitä pyöriteltiin.
Vaan kunhan kuluu tuhat vuotta,
Jälleen hänet muistetaan.
Mille eilen syljettiin, se tänään kullataan.
Herraskaiset aikalaiset
Makaa hiljaa haudoissaan.
Kuluu tuhat vuotta mutta yksi elää vaan.
Kunhan kuluu tuhat vuotta,
Jälleen hänet muistetaan.
Mille eilen syljettiin, se tänään kullataan.
Herraskaiset aikalaiset
Pysyy kyllä haudoissaan.
Kuluu tuhat vuotta mutta yksi elää vaan.