Pullopää

Tiedät: paljoa tiedä et. Hänellä on vastaukset.
Siis nyt vauhtia, mennään, kuullaan sanoma.
Siellä pylvään nokassa istuu mahtaja.
Liemipullo edessään ryhtyy ääneen miettimään:
«Juoma katkera avaa silmät, todella!
Laittaa rattaat rullaamaan päällä pyhän maan.»
Pullopää tahtoo sivistää.
Yleisön päätä kivistää:
«Joko saa livistää?»
«Käyttäessään nesteitä ei voi nähdä esteitä»,
Neuvoi mestari pullopää, ja vaikeni.
Viesti meitä hämmentää, liemi kirveltää.
Pullopää koettaa selventää;
Kuulijat hiljaa häviää.
Yksi jää: pullopää.
Pullopää toistaan ymmärtää.
Puhe on yhdentekevää.
Jokin muu yhdistää.
Tässäkin maailmassa tarkoitus on kaikella.
Ehkei enempää tarvitsekaan ymmärtää?
Kai vain harva loppasuu täällä valaistuu.