Tulentallaajat

Tukiranka musta kuin kattilan pohja
Heijastaa vain yön pimeyttä
Kitiinikuoren alla musta sappi kuohuu
Hurmeisin leuoin hymyilee kesäyö
Kirkkaan taivaan alla lentävän pöllön silmä ei tavoita lattian alta
Eikä seinien välistä - tarkkaillen odotamme hetkeä jolloin
Hikinen tyynysi ja levottomat jalkasi ja suhteettoman suuri pääsi
Suhteettoman suurine tavoitteineen ja vastenmielisine ajatuksineen
Saapuu asemalle, jossa veltto kalpea ruumiisi kouristelee
Ulosteesi tahraa petivaatteesi, puret kielesi halki ja me
Katsomme ihmetyksen vallassa, miten verestävät silmäsi voivatkaan pullistua
Noin ulos kasvoistasi, jotka muuttavat väriä kuin kameleontti
Valkoisesta purppuraan
Tulta kädessään kantaa
Tuo pimeyden ja poltetun maan
Kaukaa tuuli huudot kantaa
Ja niin hiljaa pian on taas maa
Suustasi purskuava veri värjää valkoiset lakanat muistuttaen ikiaikaisesta
Jahdista, raudan mausta suussa ja pakkasessa höyryävästä
Lämpimästä saaliin verestä puhtaalla hangella kuun valossa
Tulta kädessään kantaa
Tuo pimeyden ja poltetun maan
Kaukaa tuuli huudot kantaa
Ja niin hiljaa pian taas on maa