Leskentekijä

Makasin
Avuttomana pitkiä aikoja
Taivaan äärellä en kuullut
Enää siipien havinaa
Olin kai kuollut
Tai väsynyt raskaisiin ääniin
Kun elämä pimeydessä on yötä
Vailla valoa
Uneksin silmät auki
Uneksin tuhkaksi koko maan
Unelmoin ettei maailma
Ollut koskaan ollutkaan
Älä pysähdy paikallesi
Kun pitäisi kävellä pois
Siihen ovat monet
Täällä kuolleet
Jääneet odottamaan uutta alkua
Mullistusta, katastrofia
Törmänneet seinään
Missä ei ole polkua
Enemmän kuin horisonttia
Epäilen uutta huomista
Ja kuun aurinko nousee taivaalta
En odota enää muuta
Uneksin silmät auki
Uneksin tuhkaksi koko maan
Unelmoin ettei maailma
Ollut koskaan ollutkaan
Uneksin silmät auki
Uneksin tuhkaksi koko maan
Unelmoin ettei maailma
Ollut koskaan ollutkaan