Elämän valtameri

Silmieni eteen valtameri elämän kuvat tuo.
Kurkiaura taivaalla lentäen,
enemmän näkee nuo.
Ne tuntee syksyn kylmyyden,
kaartaen auringon luo.
Kevään tullessa vaistollaan,
ne palaa meidän luo.
Kun myötätuulessa purjehdin,
onni hymyilee.
Tähtien tuikkeessa kysyn sen,
pääsenkö sun sydämeen.
Valtamerta suurta tää elämä on,
kulkumme suunta lie tuntematon.
Nuo tähtiemme merkit tietävät vaan,
johtaako väylämme onnen satamaan.
Välisoitto
Silmieni eessä meri myskyinen ja tunne rauhaton.
Kai enkeli luotsaa ihmisen ohi tuon karikon.
Sydämeni sanoo, suunta väärä tää on kurssi tarpeeton.
Sieluni myskyyn sut tarvitsen, sä poistat ahdingon.
Kun silmäsi vastaavat katseeseen, ne peilaa katumuksen.
Horisontissa nään säteen auringon, saan sulta vastauksen.
Valtamerta suurta tää elämä on,
kulkumme suunta lie tuntematon.
Nuo tähtiemme merkit tietävät vaan,
johtaako väylämme onnen satamaan.
Valtamerta suurta tää elämä on,
kulkumme suunta lie tuntematon.
Nuo tähtiemme merkit tietävät vaan,
johtaako väylämme onnen satamaan.