PELKURIT

Oon yksi pieni paskiainen, jonka maailmankaikkeus on oma p Sin kvelet vastaan ja hehkut minulta salattua elm
Olet puhdas, hauras, haavoittuva, pelkn ksieni tahrivan sut
Min tartun sinuun ja rutistan, knnyt pois ja sulkeudut
Olet hypnnyt elmn uraan, ylspin kilpailuelmn
Tartut minuun kuin haihtuvaan aikaan, nn sussa kielletyn hedelmn
Otat hihastani kiinni ja vapiset, pelkt sanovas kaiken vrin
Sin knnyt pois, vaikka hymyilet, katson jlkeesi silmin surullisin
Min pelkn sinua liikaa, liikaa pelkt minua liikaa
Pelkmme maailmaa kaukana jossain
Pelkn sinua liikaa, liikaa pelkt minua liikaa
Pelkmme maailmaa, joka kaukana jossain pelosta vapisee
Ja min pelkn sinua liikaa, liikaa pelkt minua liikaa
Pelkmme maailmaa kaukana jossain
Pelkn sinua liikaa, liikaa pelkt minua liikaa
Pelkmme maailmaa, joka kaukana jossain pelosta vapisee
Ja niin pelkomme erottaa meidt, ajan kulku jatkuu, mut’elm ei Suu, joka nauraa, on petturi kurja, unohduksen tuska ei hellit ei Tunteet vie nit ksi, poskia, muita, kylmi katseita, sylej, suita
Ja m pelkn vain yh enemmn, kun virta vie minulta elmn