Korvo

Niät, Iät näläkee niät
Pijät, niät paskat siät
Ulukosalla, taevasalla viiltää viima, jiätää halla
Matkooja muan tuuhan tuppaan, levätä suat sen luppaan
Kää pöytään, tarinoetas huasta, ota palasta omasta muasta
Aakee luukku lattijalla, näkköö ristit kamanalla
Ja väjen hulluus silimissään
Vajjoo vieras muan sissään, puttoo kuoppaan alle tuvan
Tuntoo kuoleman suapuvan
Pohjalla, muan alla näkkyy ruumiita kaekkialla
Riiputtaavat siellä lihhoo, nylettyinä, iliman ihhoo
Paesteiks talon vieraat muuttuu, kosvosta vielä yhtä puuttuu
Korvoon tuokii piätyyy
Kirkuu hullut ja syvän jiätyy
Suolasta lihhoo tynnyrlöehin
Talaven varalle purtavoo
Särvintä syvänöehin
Eepähän jiä surtavoo