Elokuun 11.

Leikkipuisto hiljenee, on lapset lähteneet
Pieni puisto orpojen jo hiljaa pimenee
Syksyn ensilehti putoaa, vieno tuuli puhaltaa
Tyhjän penkin huomaan, käyn siihen istumaan
Siinä katson maailmaa, käy ilta tummumaan
Poltan tupakan ja väsyttää
Pitäis mennä nukkumaan
En voi, maailma tää mua hämmästyttää
Aivan liian paljon on epäselvää
Jossain joku sotii, joku kamaa puhaltaa
Joku ketjuin lukoin suojaa pientä kotiaan
Ja joku rahat käärii, toinen töitä tehdä saa
Joku peloissansa häärii juoden rommitotiaan
Huolissani huokaan, hiljaa tummuu maa
Tumpin heitän maahan, joku korjata sen saa
Ja mistä niin mistä mietit tuska johtuukaan
Kun lentokoneen nään joku kauas matkustaa ja
Katsoin kauan kauniisiin kasvoihin
Liian kauan katsoin sinuun ja
Tunteen tuskaisen tartutin katseisiin
Kunpa olisit tarttunut minuun
Katsoin kauan kauniisiin kasvoihin
Liian kauan katsoin sinuun ja
Tunteen tuskaisen tartutin katseisiin
Kunpa olisit tarttunut minuun
Leinikan poimin maasta se saasta
Kuka onkaan kun sinut vei, kukalla
Rinnuksen somistan sen sinulle omistan ja
Sulle rakkauslaulun tein, sen levy-yhtiöön vein
Ne sanoi ei
Katsoin kauan kauniisiin kasvoihin
Liian kauan katsoin sinuun ja
Tunteen tuskaisen tartutin katseisiin
Kunpa olisit tarttunut minuun
Katsoin kauan kauniisiin kasvoihin
Liian kauan katsoin sinuun ja
Tunteen tuskaisen tartutin katseisiin
Kunpa olisit tarttunut minuun