Portsarin elämää

Syynä iltaan yksinäiseen
On turhan usein hahmo portsarin
Hänen eessään minä pelkään
Enemmän kuin eessä tuomarin
Olen kahvassa kiinni
Vasten ovea painaudun
Hahmos saapuvan nään
Ja oitis reipastun
Katsot minua silmiin
Ja näytät: «Ei tänään!»
Sanot: «Pois!» ja minä menen
Kohta huomaat, etten mennyt mihinkään
Kunpa sinut tuntisin paremmin
Silloin ehkä pääsisin sisällekin
Vaikka pakotat minut poistumaan
Tulen uudestaan
Otin kotona pohjaa
Ja siitä kiinni jään
Joskus tuntuu, ettei sisälle
Saa mielestäsi mennä selväkään
Kadehdin vain niitä
Jotka pokerinsa pystyy pitämään
Sillä itse ovimiestä
En saa petetyksi yhden yhtäkään
Kunpa sinut tuntisin paremmin
Silloin ehkä pääsisin sisällekin
Vaikka pakotat minut poistumaan
Tulen uudestaan
Kunpa sinut tuntisin paremmin
Silloin ehkä pääsisin sisällekin
Vaikka pakotat minut poistumaan
Tulen uudestaan