Kotilammen rannalla

Milloin vain mun mieltäni murheet painaa
silloin mä saavun lapsuuden maisemiin
täällä huomaan aikani on vain lainaa
muistoihin vaivun niin rakkaisiin
Tahtoisin kuin lapsena silloin soutaa
ruohikon reunaan särkiä onkimaan
turhat kiireet kaupungin pauhuun joutaa
huoleni täällä pois heittää saan
Kuljen taas kotilammen rantaa
seudut nää mulle rauhan antaa
viettää täällä sain päivät lapsuuden
kuljen taas kotilammen rantaa
terveisen mulle aallot kantaa
kaukaa menneistä kertoen
Lapsuusmailla kaikki on niin kuin ennen
muuttunut mikään täällä ei ole lain
huomaan että saatossa vuotten mennen
ihminen yksin hän muuttuu vain
Kuljen taas kotilammen rantaa
seudut nää mulle rauhan antaa
viettää täällä sain päivät lapsuuden
kuljen taas kotilammen rantaa
terveisen mulle aallot kantaa
kaukaa menneistä kertoen … (x2)