Sininen tie

kantatiellä seitenseiska rengasmelu kauas kantautuu
koneluukut, tuplavalot silhuetti on kuin pedonsuu
unen omaista hiljaisuutta murtaa pauhu diesel-moottorin
syvemmälle uneen uppoo haavekuvat tarunsankarin
liekö tienkin huonokunto vertauskuva ryhmän uupuneen
yhtälailla himmeänä palaa lamput kuskin voipuneen
sillipurkin höyryt yhtyy mäskin hajuun väljän olueen
savut viime sätkän on kuin usva öisen tien sinisen
tien sinisen routaheitot kuluttaa
tien sinisen usvaa sankkaa sakeaa
kaiken valon pirstottaa
uskotko totta tosiaan
tässä mietin itsekseni ohjauspyörän takaa muistojain
sitä miten edelleenkin joku luulee minun taipuvan
siihen perus oletukseen että pöytä valmis senkuin tuut
työtä taakkaa vieroksuva että tippuu syliin tähdet ja kuut
tien sinisen routaheitot kuluttaa
tien sinisen usvaa sankkaa sakeaa
kaiken valon pirstottaa
uskotko totta tosiaan
tien sinisen routaheitot kuluttaa
tien sinisen usvaa sankkaa sakeaa
tien sinisen routaheitot kuluttaa
tien sinisen usvaa sankkaa sakeaa
kaiken valon pirstottaa
uskotko totta tosiaan