Kulkurin Kuu

Katselin tiet kulkiessain,
Miksei se viet, nousee se vain.
Raskas on askel, Kulkurin Kuu,
Pian seurakseni ilmaan tuu.
Matkalla jostain, jonnekkin taas,
Kimpassa kahden, nin kuljetaan.
Seuraa ei muiden kaivatakaan,
Ystvt kahden vaan.
Taivaalla loistaa Kulkurin Kuu,
Sit ei vied multa voi muut.
Kulkurin sielu, sydn ja suu,
Toisilleen uskoutuu.
Joillekkin paistaa aurinko ain'
Toisille pelkk heijastus vain.
Auringon paiste pinnalta kuun,
Jo mullekkin nin kantautuu.
Kumpikin meist, kulkiessaan,
Nhnyt on monta ynkulkijaa.
Kerrota niist ei kuintenkaan,
Toisilleen korkeintaan.
Taivaalla loistaa…