Hyvii haltioit

Mun silmät erottaa sudet lampaan asust. Tekis mieli repii niilt hampaat suust
Ja tätä tapahtuu harva se päivä. Onneks mieli tuottaa raitoja harmaaseen päivään
Ne on mun arkeni väriläiskiä. Voispa elää päivän, ettei välittäis mistään
Mut mä kannan maapalloo hartioillani, ja mun täytyy tarkoin vartioida sit
Se on tehtävänä ehkä vähän vaikee. Ku tuntuu, et mun pää on liian pieni tähän
kaikkeen
Enemmän sattuu, mitä enemmän mä ajattelen. Ajat etenee, mut maailma pysyy
paikallaan
Mä kelaan pitkään, teen kärpäsistä härkäsii. Seinät kaatuu päälle ja mun pääni
painuu ämpäriin
Nää ei pärjää ilman mua, en haluu jättää niit, mut tää meno mättää niin,
et mun pää räjähtää siit
Liian paljon painoo Asten hartioil. En venaa vapahtajaa enkä hyvii haltioit
Pohjantähden alla tunteemme kitketään, ja lapsi mun sisäl saa yksinään itkeä
Liian paljon painoo Asten hartioil. En venaa vapahtajaa enkä hyvii haltioit
Mä en venaa mitään, makaan vaan sängyllä, makaan vaan sängyllä, makaan vaan
sängyllä
Onneks on yks, jonka kaa kannatella maailmaa. Joka vie mult jalat alta vaik
pyytämäl tanssimaan
Ja vaik mä astuisin varpailles. Sun hammasharja mätsää mun kylppäriin parhaiten
Katon syvälle silmiisi sinisiin, eikä täl hetkellä maailmas oo muita ihmisii
Nyt on vaan me, anteeks, etten uskonu, et sateenkaaren pääs ois aarret
Luojan kiitos, mä olin väärässä. Me ollaan täs tänään. (täs tänään)
Pyyhi kyyneleet, pyyhi beibi kyyneleet. Pyyhi ne mun hihaan ennen ku tää ilta
kylmenee
Mä haluun nähdä revontulet Lapissa, punasen auringon laskemassa Afrikas
Mutten niitä nää yksin vaan sun kanssa. Lähettäis jo vittuun täält,
tääl on niin tunkkasta
Liian paljon painoo Asten hartioil. En venaa vapahtajaa enkä hyvii haltioit
Pohjantähden alla tunteemme kitketään, ja lapsi mun sisäl saa yksinään itkeä
Liian paljon painoo Asten hartioil. En venaa vapahtajaa enkä hyvii haltioit
Mä en venaa mitään, makaan vaan sängyllä, makaan vaan sängyllä, makaan vaan
sängyllä
Liian paljon painoo Asten hartioil. En venaa vapahtajaa enkä hyvii haltioit
Pohjantähden alla tunteemme kitketään, ja lapsi mun sisäl saa yksinään itkeä
Liian paljon painoo Asten hartioil. En venaa vapahtajaa enkä hyvii haltioit
Mä en venaa mitään, makaan vaan sängyllä, makaan vaan sängyllä, makaan vaan
sängyllä