Tyttö

Istuu ikkunalla, hiukset auki odottaa
Kampaisiko joku, pitelis kuin hopeaa
Näkee pihan yli, näkee läpi huoneiden
Kulkee kulkueina muut vaan läpi sydämen
Tyttö varttuu vahtimatta
Tottuu tuntemaan asioita,
joita pitäisi ei ollakaan
Tyttö illan tullen särkee kengän kärjellään
pihan lammikoiden pinnan jään
Valvoo pitkät tunnit, jotka muita unettaa
Kantaa niiden huolet, joista ei oo jaksamaan
Kyllä vielä kestää, aina vielä vähäsen
Onhan taipumaton kaikkein kaunein kukkanen
Istuu ikkunalla, hiukset auki odottaa
Pihan lammikoiden pinnan jään