Kettu ja korppi

Du-duu-du-duu-du
Duu-du-duu-du
Duu-du-duu-du
Duu-du-duu-du
Duu-du-duu-du
Duu-du-duu-duu
Kettu huomasi
Oksalla puun, korppiherra herkkusuun
Joka hiljaa, istui vaan
Ja kantoi juustopalaa nokassaan
Hyvää päivää herra
Kuinka te siellä ylhäällä jaksellette?
Vastausta ei kuulunut
Mut kettupa ei moisesta lannistunut
Du-duu-du-duu-du
Duu-du-duu-du
Duu-du-duu-du
Duu-du-duu-du
Duu-du-duu-du
Duu-du-duu-du
Se jatkoi «Arvon korppi, kuulkaahan
Olet kuullut kylillä puhuttavan
Että teillä upee ääni on
Myös karismanne näkyy olevan verraton
Suokaa minulle kunnia
Hetken laulustanne nauttia»
No sehän tepsi, kappas vaan
Ja korppi rupes täysin rinnoin raakkumaan
Krä-krää-krä-krää
Krä-krä-krä-krä
Krä-krää-krä-krää
Krää!
Juusto tippui, kettu nappas sen
Ja häpyi maisemista, hykerrellen
Ei korppi huijausta heti tajunnut
Kun silmät kiinni se oli raakkunut
On kettu kovin
Katala
Moraaliltaan
Matala
Mut sudet ne eivät milloinkaan
Narrais suuta avaamaan
Linnun jonka ääni on kuin korpin
Krää!