Oh la laa, Tuupovaaraan!

Palstakadun mustarastas laulaa mollissa,
mä koitan elämääni ymmärtää.
En muista yhtään salasanaa enkä tunnusta,
naapurissa porakone käyntiin pärähtää.
Mä vangiks olen jäänyt maailmaan
jota omakseni tunne en.
Kai diginatsisaatiolle mä oon
aivan liian yksinkertainen,
Ooh, oh-la-la-laa,
Mä lähden Tuupovaaraan,
otan mukaan kitaran ja pari kaljaa.
Oh-la-laa, oh-la-laa,
Mä vaihdan maisemaa,
kuljen pitkin vaaraa avaraa,
Rakasta mua vielä hetki, ennen pimeää,
sadan vuoden sisään pallo räjähtää.
Rikas tilaa matkan Marsiin, Kuusta huvilan,
köyhä kännykkäänsä täällä turhaan räpeltää.
Mä vangiks olen jäänyt maailmaan
joka kulkee aivan liian nopeaan.
Kai kehitykselle mä oon
aivan liian yksinkertainen,
Oh-la-laa, oh-la-laa,
Mä lähden Tuupovaaraan,
otan mukaan verkkarit ja pari kaljaa.
Oh-la-laa, oh-la-laa!
Mä vaihdan maisemaa,
kuljen pitkin vaaraa avaraa,
Ooh, oh-la-la-laa,
Mä lähden Tuupovaaraan,
otan mukaan kitaran ja pari kaljaa.
Oh-la-laa, oh-la-laa,
Mä vaihdan maisemaa,
kuljen pitkin vaaraa avaraa,