Peltileijona

Betoniviidakon peltileijonat vaanivat kulmilla katujen
niitäväistelen, kun rintaani suuria tunteita havittelen
sydän on tyhjäja nälkävain kasvaa ja kasvaa
enkömäkoskaan, enkökoskaan rauhaa saa, en saa
kaiken oon tappanut syötäväksi
kaiken oon kantanut pöytään asti
miksi ei kukaan koskaan kiitä?
miksi ei kukaan palkitse saalistajaa?
saalistajaa-aa… saalistajaa…
peltileijona mua raapaisi ja sisältäjotain hajotti
siksi haavoitun, jos polvistun edessäbetoniviidakon myrskyn
sydän on tyhjäja nälkävain kasvaa ja kasvaa
enkömäkoskaan, enkökoskaan rauhaa saa, en saa
kaiken oon tappanut syötäväksi
kaiken oon kantanut pöytään asti
miksi ei kukaan koskaan kiitä?
miksi ei kukaan palkitse saalistajaa?
sydän on tyhjäja nälkävain kasvaa ja kasvaa
enkömäkoskaan, enkökoskaan rauhaa saa, en saa
kaiken oon tappanut syötäväksi
kaiken oon kantanut pöytään asti
miksi ei kukaan koskaan kiitä?
miksi ei kukaan palkitse saalistajaa?
saalistajaa-aa-aa…