Morfiinienkeli

Ei herunut varjelusta, ei lämpöä kodin suotu
Peittonansa usva musta, suojaksi särkyneen luotu
Kylmät seinät ympärillä, katto vuotava yllä pään
Vaatteet riekaleiset yllään; haparoi halki lumen ja jään
Katoaa unet kauneudesta; pilvilinnat romahtaa
Laskeutuu alas korkeuksista, ei jaksa siivet kannattaa
Ei idä; kasva toivo täällä - päällä routaisen asfaltin
Loska tahrii hennot siivet, hauraan morfiinienkelin
Jäljet neulan raajoissansa — uutta annosta odottaa
Maksuväline haaroissansa — turtuu, tottuu, janoaa…
Oman lihansa rahaksi muuttaa. Häpeänsä hukuttaa
Kaiken tuskansa ilmaan huutaa, itkee kunnes nukahtaa
Katoaa unet kauneudesta; pilvilinnat romahtaa
Laskeutuu alas korkeuksista, ei jaksa siivet kannattaa
Ei idä; kasva toivo täällä - päällä routaisen asfaltin
Loska tahrii hennot siivet, hauraan morfiinienkelin
Vielä kerran siivilleen nousee, lennon viimisen suorittaa
Alla odottaa asfaltti jäinen, veri tahraa lumisn maan
Ruumis runneltu kadulle päätyy. Noidankehä sulkeutuu
Tiedä kukaan ei vastausta, minne sielunsa kulkeutuu?