Sitten kun

«Sitä tääl venataan…»
«Yoyoyo …»
Sit ku pääsen pois, en tuu enää ikinä takas
Tääl ei oo miulle muuta ku seiskoja pakas
Tuplattui massei, tuhlattui tuhkaks
Juhlat loppu, aamu tulee aina — rauha muuttu ruuhkaks
Sit ku kasvan isoks, aion osata kaiken
Vaikee on helppoo, ja mahdoton on vaan hiluvaikeet
Sit ku nää turhat haaveet loppuu, loppuu nää vaiheet
Sit ku nää turhat vaiheet loppuu, loppuu puheenaiheet
Sit ku alottaa riidan, lopettaa rauhan
Ku pelkää vaan pahinta, sitä saaki parasta
Sit ku luuri soi, muistaa sen vanhan nauhan
Ku luulee et jotain saa, tajuuki et varastaa
Sitä tääl venataan; et totuus vois olla unta ja uni totuutta
Sitä tääl venataan; et nää toiveet täyttyis ennen ku delataan pois
Sitä tääl venataan; et kaikki mennä vois just niinku kerrotaan
Sitä tääl venataan; et millos se paljo puhuttu tulevaisuus alkaa?
Oon huono oppimaan, huonoin opettamaan
Sit kun heitän femmat, sit pystyn kyl tän lopettamaan
Tai sit jos yrittää lopettaa, ei tiiäkään mist alottaa
Ja tää musta lista jatkuu, jatkuu, jatkuu vaan
Sit ku sitä lukee lööpeist uusimpii viisauksii
Sitä valaistuu ja antaa yhen euron punasen ristin avustuksiin
Sit ku kerranki höllää, muuttuu laiskaks
Ne kaks kaverii, yks kaks laajakaistaks
Sit ku seuraa liikaa viereisii, kiireisii ihmisii
Huomaa et kuuluki ite niihi, seura-vitun-piireihin
Juoruihin nii katkeriin —
Ja sit sitä päätyyki jo johonki Big-vitun-Brotheriin
Sit ku kelailee liikaa, luulee et kaikki tsiigaa
Sitten tota kun, koska liika — se on liikaa
Tääl o nii paljo tsedui, sedui, kauniit kuorii, muotii
Sit ku ollaan ikuisesti nuorii