Kirotun Käden Kosketus

Kun sarvet nostattavat
Varjon ylle maailman
Tuhoavan siunauksensa
Tuoden teille kuoleman
Ja horisontista kantautuu
Kaiku tuhannen kärsineen
Pimeyden alle joutuneen
Ahdingosta ja kauhusta
Se mikä valosta
On saanut alkunsa
On myös valossa
Saava loppunsa
Elontuoja, aurinkonne
Tähtituhon väreissä
Nielee planeettanne
Ahmii sen ilmiliekeissä
Ja sarvet nostattavat
Varjon ylle kaikkeuden
Tyhjentävän siunauksensa
Tuoden Puhdistuksensa
Miljoonan tähden alttarilla
Vain yhden Herran oppeja
Kumarramme orjuudessa
Omistautuen