Tuulee

olen niin kevyt, ett leijun ilmassa, sun huoneessa
m olen hyhen, sin tuuli, puhalla, etten putoa
s avaat ikkunan, m kattojen ylle ilmaan kohoan
ja asiat saavat mittasuhteen oikean
sama vanha juttu vahvistaa, se sua mik ei tuhoa
sain eilen lahjan, jota toivon etten koskaan unohda
nyt oon niin kevyt, ett leijun ilmassa korkealla
ja kaupunki alhaalla nytt kauniilta
tuulee, kun sin olet tuuli
ja min olen hyhen sun vietvn
tuulee, kun kaupungissa tuulee
m korkealle nousen taas
hei, koita unohtaa ne asiat, jotka sua isin valvottaa
hei, koita uskaltaa vain tuulen vietvksi sukeltaa
kaikkein vaikeinta on luottaa
mutta ilman sit ei mitn saa
m puhallan ja s nouset ilmaan
tuulee, kun min olen tuuli
ja sin olet hyhen mun vietvn
tuulee, kun kaupungissa tuulee
s korkealle nouset taas
hyppt parvekkeelta, muttet putoa
olet niin kaunis, kun s leijut ilmassa
surut ja murheet jvt omaan arvoonsa
tuulee, kun sin olet tuuli
ja sin olet hyhen mun vietvn
tuulee, taas kaupungissa tuulee
me korkealle noustaan taas
tuulee, kun sin olet tuuli
ja min olet hyhen sun vietvn
tuulee, kun kaupungissa tuulee
me korkealle noustaan taas
lenntt mua niin kuin leijaa
korkealla taivaan alla, lennn taas
lenntn sua niin kuin leijaa
enk pst putoamaan, lennn taas
tuulee, kun kaupungissa tuulee
me korkealle noustaan taas