Mustat sydämet

Seitsemännen auringon aamuna
Alla näiden lukemattomien halojen
Takana taivaita hipovien talojen
Meri nousee edessämme
Meitä sitoo sanomaton lupaus
Josta me puhutaan vain vaieten
Kuinka kauan sä annat noiden aamujen sulle koittaa?
Ja kuinka kauan ennen kuin annat oikean elämän voittaa?
Vielä jonakin päivänä sinäkin
Myönnät itselles:
On kaikki mennyt pieleen
Vielä jonakin päivänä sinäkin
Hautaat mustat sydämet
Syvälle mieleen
Mut sä oot, mitä oot
Et sille mitään voi, ellet tee elämällesi jotain
Ettei tarvii huutaa yksinään, et:
«Missä rakkaus?»
Ovat niityt vehreämmät siellä
Missä käsi kädessä taas kuljetaan
Hopeisen pellon reunalla
Silmämme jo suljetaan
Kuinka kauan sä aiot omaa elämääsi estää?
Ja kuinka kauan sä aiot ilman oikeaa rakkautta kestää?
Vielä jonakin päivänä sinäkin
Myönnät itselles:
On kaikki mennyt pieleen
Vielä jonakin päivänä sinäkin
Hautaat mustat sydämet
Syvälle mieleen
Mut sä oot, mitä oot
Et sille mitään voi, ellet tee elämällesi jotain
Ettei tarvii huutaa yksinään, et:
«Missä rakkaus?»
Anna mun mennä
Älä päästä irti
Ota musta kiinni
Älä koske minuun
Anna mun mennä
Älä päästä irti
Älä koske minuun
Ota mut syliisi
Vielä jonakin päivänä sinäkin
Myönnät itselles:
On kaikki mennyt pieleen
Vielä jonakin päivänä sinäkin
Hautaat mustat sydämet
Syvälle mieleen
Mut sä oot, mitä oot
Et sille mitään voi, ellet tee elämällesi jotain
Ettei tarvii huutaa yksinään, et:
«Missä rakkaus?»
Rakkaus
Rakkaus
Rakkaus
Rakkaus
Rakkaus
Rakkaus
Rakkaus