Oma maailma

Aika lapsuuspäivien loin mä maailman kaikkeuden
pieneen huoneeseeni mahtui tuo
olin elossa vain elokuusta syyskuuhun
sadepäivän harmauden itse kirkastin mä sen
piirsin sateenkaaren taivaallein
oman maailmani loin kun pystynyt en muuhun
Ruusut aina kukki siellä, linnut toukokuun
tien löysivät mun sielun viidakkoon
oli aurinko mun siskoni ja tuuli veljeni
yöksi piilouduin kuun kauniin kainaloon
Sitten myötä vuosien häipyi kuva jokainen
niin kuin unta vain ne olleet ois
oman maailmani kadonneeksi nyt mä luulen
yön yksin valvon nyt huoneessani kävellyt
olen siskoani etsien
avaan ikkunani veljen kysyvän näin kuulen
Missä on nyt ruususi ja linnut toukokuun
jotka löysivät tien sielun viidakkoon
yhä aurinko on siskosi ja tuuli veljesi
taas piiloudu kuun kauniin kainaloon… (x2)
Yhä aurinko on siskosi ja tuuli veljesi
taas piiloudu kuun kauniin kainaloon