Eikö kukaan voisi häntä rakastaa

Vettä kantaa laihan kaivon
Vanhaa tottumustaan vaalien
Pihamaallaan polviin yltää
Heinänvarsi viimevuotinen
Rakkaus vailla loistoaan
Jäänyt ei asumaan
Pienen palan katkeran
Antoi armostaan
Eikö kukaan voisi häntä rakastaa?
Onni, autuus ihmislapsen
Etsii mahdotonta itseään
Näillä sijoillaan on sen arvo alhainen
Ja toiveet tuulen viemää, kadonneet
Rakkaus vailla loistoaan
Jäänyt ei asumaan
Pienen palan, katkeran
Antoi armostaan
Siksi ajattelen
Eikö kukaan voisi häntä rakastaa?
…kukaan voisi häntä rakastaa…
Satujesi luvattu maa, unholan varjomaa
Sadan vuoden syys taukoaa
Kun piha on vaiti, ilman vedenkantajaa
Vettä kantaa laihan kaivon
Vanhaa tottumustaan vaalien
Pihamaallaan polviin yltää
Heinänvarsi viimevuotinen