Tuomittuna kulkemaan

Nousin kanssa auringon
Meren rantaa kulkemaan
Ääretöntä katselin
Jotain melkein aavistin
Rakastuneet kulkee taas
Puiden alle käsikkäin
Heidän näkevän sen näin
Mä mitä vaille itse jäin
Oon tuomittuna kulkemaan
Kulman taa ja seuraamaan
Kaupunki kaunis valoissaan
On mulle varjo musta vaan
Sydän kuulee puheen tän
Näkyväiseen kiintymään
Ei silti tyydy pelkästään
Miksei, en tiedä itsekään
Se jokin mitä odottaa
Jossen täällä kiinni saa
Se tuskin on, mä tiedän sen
Mun ikäväni arvoinen
Oon tuomittuna kulkemaan
Kulman taa jo seuraavaan
Kaupunki kaunis valoissaan
On mulle varjo musta vaan
Oon tuomittuna kulkemaan
Kulman taa ja seuraamaan
Kaupunki kaunis valoissaan
On mulle varjo musta vaan
Oon tuomittuna kulkemaan
Kulman taa ja seuraamaan
Kaupunki kaunis valoissaan
On mulle varjo musta vaan