Anna-Liisa

Se tulee sisään, ääni on vakava
sanoo mull’on kummallinen asia
koira löysi maasta jotakin kauheaa.
Miten näin voi olla kenen oli syy,
kuka pikku enkelistä teki kyyn?
Maailma on hiljaa ja tuijottaa lattiaan.
Tää on viimeinen, hei Anna-Liisa, viimeinen,
tää on viimeinen on yö.
Se oli kamala syksy täynnä häpeää,
sä olit yksin, toivoit et se häviää
sydän kappaleina, roudassa pää ja maa.
Tää on viimeinen, hei Anna-Liisa, viimeinen
tää on viimeinen on yö.
Ne aina sanoi, että
voi sä oot hyvä, hellä ja hyvä, lempee ja suloinen
Aina kun ne sanoi
voi sä oot hyvä, hellä ja hyvä lempee ja suloinen,
sä muistit sen aamun
niin hauras ja viilee
ja hauta oli musta ja syvä, musta ja syvä
ja käärö hiljainen, hiljainen.
Tuuli käy, mut haavat ei havise
sä olet huono, arvoton kapine
Joku huokaa onneksi ei meidän tyttö oo.
Tää on viimeinen, hei Anna-Liisa, viimeinen
tää on viimeinen on yö.
Ne aina sanoi että
voi sä oot hyvä, hellä ja hyvä, lempee ja suloinen
Aina kun ne sanoi
voi sä oot hyvä, hellä ja hyvä, lempee ja suloinen,
sä muistit sen aamun,
niin hauras ja viilee
ja hauta oli musta ja syvä, musta ja syvä
ja käärö hiljainen, hiljainen.
Ne aina sanoi, että
voi sä oot hyvä, hellä ja hyvä, lempee ja suloinen.
Aina kun ne sanoi
voi sä oot hyvä, hellä ja hyvä, lempee ja suloinen,
sä muistit sen aamun,
niin hauras ja viilee
ja hauta oli musta ja syvä, musta ja syvä
ja käärö hiljainen, hiljainen.