Pieni Ihminen

Vastaan juoksee pieni ihminen
Hihkuu hyppii kasvot loistaen
Painaa posken vasten poskeain
Enkä voi kuin kummastella vain
Miksi mulle suotiinkaan
Ilo suurin ihme päällä maan
Niin ymmärränhän sen
Et sitä ansaitse mä en
Hän on hohde aamun uuden
Saa huolet haihtumaan
Kun höpöttää ja naurullaan
Herättää hän toiveikkuuden
Kylkeen kömpii pieni ihminen
Katsoo silmiin täysin luottaen
Kanssaan kuljen vielä huomiseen
Vaan hän nousee kerran siivilleen
Voi kun en mä joutuiskaan
Näistä hetkisistä luopumaan
Niin ymmärränhän sen
Et sitä ansaitse mä en
Hän on hohde aamun uuden
Saa huolet haihtumaan
Kun höpöttää ja naurullaan
Herättää hän toiveikkuuden
Oma pieni silkkipää
Nämä hetken muistoihimme jää
Niin ymmärränhän sen
Et sitä ansaitse mä en
Hän on hohde aamun uuden
Saa huolet haihtumaan
Kun höpöttää ja naurullaan
Herättää hän toiveikkuuden