Veriset Aparat

Tahtomattamme synnyimmy,
synnyimme turvat urmeess' vuotaen,
vuotaen syksyisnä sateena,
sateena, verestäni mustan.
Punasilmämme hohkavat,
hohkavat korvain läpi äänet,
ää, huudot ja kirkukna,
kirkuna ilikiän naurun.
Me veriset äpäräiset,
ihtiriekit ikeväiset,
korven karkien kätköissä
matkammiestä metsästämme.
Oli isällämme tuuria,
tuuria vahingoksi äidin,
äidon kantavaksi saatetun,
saatetun, häpiäksi kaikkien.
Pimeydessä me kärsimme,
kärsimme aina jos on tarvis,
tarvis kallotuopist' juopa,
juopa matkalaisten kiusaksi.
Me veriset äpäräiset,
ihtiriekit ikeväiset,
korven karkien kätköissä
matkammiestä metsästämme.