Kivireki

Nimeni on kadonnut taulusta,
porraskäytävämme nimesi
siellä vielä on ja jonkun toisen on elämämme,
asunnossa jota enään en tunne.
Valoa ikkunastasi hohtaa ja kaksi varjoa kohtaa,
pian valo sammuu ja yön kylmyys saapuu saapu,
ja repivä yksinäisyyden tunne.
Niin kuin, kuin olisi uni, tai hyytävän jäätävä talvi
ikuisesti häntäänsä syö.
Elämä kuin kivirekeä perässäni kannan,
uniani, haaveitani, toiveitani selässäni,
ja olen niiden ulkopuolella.
Niin kuin, kuin olisi uni, tai hyytävän jäätävä talvi
ikuisesti häntäänsä syö.
Niin kuin, kuin olisi uni, tai hyytävän jäätävä talvi
ikuisesti häntäänsä syö.
Pian herään talviunestani, kaikki on kuin ennenkin,
herään pian unestani enemmin tai myöhemmin,
herään talviunestani, kaikki on kuin ennenkin,
kaikki on kuin ennenkin, kaikki on kuin ennenkin.