Kutsu

Minä tunsin kirkkaan keltaisen
terälehdistä leinikin,
tiesin hennon heräävän vihreyden
pihakoivuista tietenkin.
Olin nähnyt sävyjä ruskean
kaarnapinnassa mäntyjen,
ja sinisen kaikkein hennoimman
varjoissa keväisten hankien.
Mutta punaista vahvaa leiskuvaa
en ollut tuntenut ennestään.
En ollut tavannut värien vartijaa,
jolla liekki on sisällään.
Olin tuntenut kasvoilla pisarat
huhtikuisessa sateessa.
Muistin auringonsäteet polttavat
keskikesällä rannassa.
Olin seulonut hiekkaa keveää
läpi sormien useinkin
ja aistinut ilmaa jäähtyvää
sydäntalvella iltaisin.
Mutta koskaan en ottanut huomioon
pystyy sormilla näkemään
ja ikuiset jäljet kallioon
vain huulilla piirtämään.
Olin kuunnellut tuulta ja tunnistin
sävyt lempeät, myrskyisät
ja kun oikein korvani herkistin,
kuulin lehtien värinät.
Sudenkorennon siiven sirinää,
äänen sulavan lumenkin
ja kun virta aaltoja virittää,
tämän kaiken tavoitin.
Mutta kutsuhuutoa haukkojen
en ollut kuullut milloinkaan.
Nyt sitä joka päivä kuulostelen
ja olen valmis vastaamaan.