Tuonelan joutsen

Yöpöytäni laatikosta
Kaivan vanhan kuvan jossa
Syvät uurteet kasvollasi
Kertovat karua kertomustasi
Muistan huulesi huulillani
Kuulen kuiskauksesi korvissani
Tunnen kosketuksesi tuulen viiman
Ihollani hellän höyhenen
Jonka lähetit minulle virrasta tuonen
Siivestä tuonelan joutsenen
Joka pahanilman lintuna minua seuraa
Vanhoista teoista muistuttaa
Ei sanoja anteeksi anneta
Ei haavoja vanhoja ommella
Ei mustelmia arpia suuria
Tekemättömäksi voi saada
Siipirikko haavoittunut
Jalkeilleen nousee
Siipensä aukaisee
Vastatuuleen lentää
Tuonelan joutsen haavansa nuolleena
Usein mietin mielessäni
Kadunko aidosti toimiani
Mikä muisto minusta mieliinne jää
Vuodattaako kukaan kyyneltäkään
Vuoksi miehen joka tunteensa tappaa
Ja rakkaudesta kuihtua saa
Taas pahanilman lintu lentoon lehahtaa
Ei peilikuvaa kannata tuijottaa
Jos omakuvaa syystäkin kavahtaa
Siipirikko haavoittunut
Jalkeilleen nousee
Siipensä aukaisee
Vastatuuleen lentää
Tuonelan joutsen haavansa nuolee
Ei sanoja anteeksi anneta
Ei haavoja vanhoja ommela
Siipirikko haavoittunut
Jalkeilleen nousee
Ei mustelmia arpia suuria
Vastatuuleen lentää
Tuonelan joutsen haavansa nuolleena