Nerokasta Ikävää

Ääni taas häviää, niin kuin lähti kesäsää
Tää on taas tätä nerokasta ikävää
Jääteetä lipittää etsiskellen järkevää
Sävelmää värittämään näkyvää pimeään
Tähtiä väsyttää, tulis edes talvisää
Alkais se saatanan keli jo lämpeemään
Peilikuvan nään, se vasemmalle vääristää
Päänsärky hellittää, päämäärä kun häämöttää
Niitän viljan lumen jään
Myytävänä sato huurtuneen mielen
Näyttäkää mulle haltijat sään
Heidät sulatan ja hitaasti nielen
Mäen päälle kiipeän sätkää käärimään
Jälkiä jää mutta jokin tässä mättää
Alkais sydän läpättään, tai ees jotain värinää
Täällä on kylmä, takaisin lämpimään
Taas äänet häviää, nälättää, väsyttää
Tää on taas tätä nerokasta ikävää
Särvintä ja sänkyyn tuijottamaan TV: tä
Varttivuosi kesään, lähde nyt jo talvisää
Niitän viljan lumen jään…