Näin sen piti mennäkin

Heikki Kuula:
Taas elämä hymyilee
Onnen potkun, perusksille sain
Saikkuu maanantaisin hain
Duunis masentunut ain
Olin työtäni tekevinään
Pakoilin vastuutta pakoon
Lähinnä facessa meteliä
Fingerporia jakoon
Aikaa käppäillä katuja
Räppäillä satuja
Vaatekaapis, studios
Yöt kuku, ei huolen häivää
En nuku puolen päivää
Huokausten huonesta huilaa
Kirjastoon tai stadikalle uimaan
Laituri, aurinko, mökki, perhe
Nauru, bisse, rehti perse
Kari tapiiri:
Näin sen piti mennäkin
Ei se muulla tavalla ois voinu mennäkään
Näin sen piti mennäkin
Lopulta kaikki loksahtaa aina paikoilleen
Heikki Kuula:
Olin pohjois-korea
Negatiivisuus hardcorea
Ja meiniki harmaa
Kui Helsinki-Vantaa
Myrskyn jälkeen poutasää
Pietarin porteilla pystyssä pää
Kun kysytään «Miten sun life meni»?
Moni suomiräppäri harvoin maksu Maisteri
Tien päällä asun asfaltilla elävällä
Sain kaiken mun elämältä
Selän käännät räät reisille
Ittesä ukotus riitti Heikille
Sielu kuunteli, synnyin uudesti
Uneni, huslasi todellisuudeksi
Jakkaralt putosin täyspäivä räppäriksi
Paha siipi, kohti aurinkoo
Kari tapiiri:
Näin sen piti mennäkin
Ei se muulla tavalla ois voinu mennäkään
Näin sen piti mennäkin
Lopulta kaikki loksahtaa aina paikoilleen
Näin sen piti mennäkin
Ei se muulla tavalla ois voinu mennäkään
Näin sen piti mennäkin
Lopulta kaikki loksahtaa aina paikoilleen
Näin sen piti mennäkin
Ei se muulla tavalla ois voinu mennäkään
Näin sen piti mennäkin
Lopulta kaikki loksahtaa aina paikoilleen