Testamentti

Kantakaa mut varovasti
Laskekaa pois kuoressani
Hiljentykää minuutiksi
Ajatelkaa hymyäni
Raahustakaa hiljaisina
Kahvia saa muistellessa
Laulakaa vain rakkaudesta
Unohtakaa edes paha
Vastausta tietää, ette saa milloinkaan
Katsoitte vain pintaa
Kertosäe:
Olin mitä olin, se ei muutu enää
Jätin mitä jätin, jotakin pysyvää
Kaduin mitä kaduin, on yhdentekevää
Arvoitus ei ratkea
Jakakaa pois esineeni
Järjestäkää asiani
Siivotkaa myös asuntoni
Toteuttakaa unelmani
Vastausta tietää, ette saa milloinkaan
katsotte vain pintaa
Kertosäe:
Olin mitä olin, se ei muutu enää
Jätin mitä jätin, jotakin pysyvää
Kaduin mitä kaduin, on yhdentekevää
Arvoitus ei ratkea
Kertosäe2:
Sanoin mitä sanoin, se on vain helinää
Tunsin mitä tunsin, enemmän ikävää
Menin minne menin, ei väliä tänään
Arvoitus ei ratkea
(Olin mitä olin, se ei muutu enää)
(Jätin mitä jätin, jotakin pysyvää)
Kertosäe:
Olin mitä olin, se ei muutu enää
Jätin mitä jätin, jotakin pysyvää
Kaduin mitä kaduin, on yhdentekevää
Arvoitus ei ratkea
Kertosäe2:
Sanoin mitä sanoin, se on vain helinää
Tunsin mitä tunsin, enemmän ikävää
Menin minne menin, ei väliä tänään
Arvoitus ei ratkea
(Arvoitus ei ratkea)
(Arvoitus ei ratkea)