Leila

Tieni taas metsään mua johtaa
sinne mun polkuni vie
Kivet ja kannot mä kohtaan
on se mun kivinen tie
Nousen taas kannolle seisomaan
sieltä mä maailman nään
Tunteeni tahdon mä selvittää
viel' hetkeks seisomaan jään
Kertosäe:
Olit mulle lämmin, hellä
nyt käsi sydämellä
ootan vain näin
Lämpö sun huulten, posken
unessa taas sua jälleen kosken
mutta aamulla mä en sua nää
Kertosäe2:
Leila, oi Leila
miks en sua enää nää
Leila, oi Leila
onneni karkaa, en sitä kiinni saa
Kertosäe2:
Leila, oi Leila
miks en sua enää nää
Leila, oi Leila
onneni karkaa, en sitä kiinni saa
Ei luontokaan mulle nyt vastaa
ei kuule se kaipuuta mun
Kun tuuli mun korvaani kuiskaa
se kuiskaa vain nimesi sun
Nyt muistot vain rinnassain kohtaa
ne tuhkaksi palaa ei voi
Kun muistelen viimeistä iltaa
se hetkeksi onnen taas toi
Kertosäe:
Olit mulle lämmin, hellä
nyt käsi sydämellä
ootan vain näin
Lämpö sun huulten, posken
unessa taas sua jälleen kosken
mutta aamulla mä en sua nää
Kertosäe2:
Leila, oi Leila
miks en sua enää nää
Leila, oi Leila
onneni karkaa, en sitä kiinni saa
Kertosäe2:
Leila, oi Leila
miks en sua enää nää
Leila, oi Leila
onneni karkaa, en sitä kiinni saa