Neito Pohjolan

Nähnyt oon sen, yllä aaltojen kaukaisten
Kuinka loistaa kuu ja tähdet taivaiden
Kai kulkuri matkoillaan voi joskus unhoittaa
Kuinka kotimaa oottaa kaukaa palaavaa…
Kaihon siivin saan
Lentää halki kaukomaan
Minne sydän halajaa
Aina palaamaan
Eessä myrskytuulien
Eessä elon taistojen
Aina sydämessäin oon
Neito pohjolan
Kun lähdin pois
Virranneet ei surun kyyneleet
Kun palaan takaisin
Huomaan jonkin muuttuneen
Ei polku tuo kulkurin
Totta ollutkaan
Vaan ainoastaan
Kaipausta ja unelmaa