Matteus, Markus, Luukas ja mä

Jerusalemin urheilutalossa oli sellaiset rutiinibileet
Kylpi parketti soihtujen valossa, Markus tokaisi: «Isken mä fileen»
Se on Markusta se, sanoin myhäillen, se on basisti, se nyt on semmoinen
Ja kun olimme soittaneet keikan sen, saivat kyytiä setelit sileet
Meidän Matteus, hän kesytti lauseitaan, ken miekkaan tarttuu se miekkaan hukkuu
Oli Luukas aidosti huolissaan, joiko Johannes liikaa, se nukkuu
Siinä jatkoilla keskellä yleisön, ohraleivän ja kalan ja pirtelön
Lensi legenda vuolas ja väsymätön, ne on käkiä ne jotka kukkuu
Totuus päätyikö evakeljumiin, ei sen väliä niin, kunhan juteltiin
Ja annettiin ihmisen viihtyä. Matteus, Markus, Luukas ja mä
Ja Matteus hän vyyhtesi tarinaa, kertoi aikansa sankarista
Joka ihmistä soitti kuin kitaraa, tuli jostakin Nasaretista
Markus naisia pehmitti katseellaan, hän ei sanonut mitään, ei lausettakaan
Mutta jokainen huomasi polvissaan, onpa pojassa penkomista
Kautta maan, kautta Jordanin rannikon, kääntyi opetuslapsiksi joka
Ikinen, siinä se vika on, se on perkeleellinen moka
Meitä illalla kun valomerkittiin, öihin samettisiin, öihin pehmeisiin
Meistä jokainen tykönään tunsi niin, ehkä eka en oo, mutta toka
Totuus päätyikö evakeljumiin, ei sen väliä niin, kunhan juteltiin
Ja pidettiin ihmistä hyvänä. Matteus, Markus, Luukas ja mä
Totuus päätyikö evakeljumiin, ei sen väliä niin, kunhan juteltiin
Toteen käy mitä ihminen uneksii. Matteus, Markus, Luukas ja Jii
Totuus päätyikö evakeljumiin, ei sen väliä niin, kunhan juteltiin
Ja pidettiin ihmistä hyvänä. Matteus, Markus, Luukas ja