Ilta pressiklubilla

Roikkuu tuolin selkänojalla
samettinen pikkutakki.
Sellainen on joka pojalla.
Joka suussa salmiakki.
Julkisuuden elättämiä
tovereita siinä nyhjää.
Tuhkakuppi täynnä jämiä.
Grogilasi täynnä tyhjää.
Carillopaukuista maksani nään katkeroituneen.
Pomo taas huusi. En kenenkään muista niin noituneen.
Minua ilmankin hommani näyttävät hoituneen.
Otetaan nämä ja mennään vaikka pubiin.
On ilta saapunut pressiklubiin.
Teimme Nykäsestä mestarin.
Teimme Neumannista tähden.
Miksi meitä näistä kumpikin
väheksyy nyt kansan nähden?
Kirjoitimme niin kuin tapahtui.
Ei käynyt niin kuin kirjoitimme.
Pakinoitsijatkin liiviin ui
sekä vakisenttarimme.
Eilinen päivä, se raskaasti verotti voimiain.
Päätoimittaja ei alkuunkaan ymmärrä toimiain.
Tarkkaan se syynäilee juttuja mun valikoimiain.
Otetaan yhdet ja lähdetään vaikka pubiin.
On ilta saapunut pressiklubiin.
En minä ymmärrä lukijaa, latojaa, painajaa.
Eikä ne sympatiaa mulle myöskään aina jaa.
Kohtelee mua kuin haamua taikka kuin vainajaa.
Aivan kuin oisin nääntynyt äskettäin tubiin.
On ilta saapunut pressiklubiin.
Koulutöitä vielä tehdessä
oltiin neljäs vallanmahti.
Nyt oon typerässä lehdessä
pelkkä julkimoiden vahti.
Kun ilta saa pressiklubiin.