Olipa kerran

Ei sen väliä kuka sen aloittaa
Sanoi hän joka aloitti sen
Jäätyivät pilvet ja jäätyi maa
Kuljin puistossa eksyneiden
Niin se alkoi ja loppui aikanaan
Turha kaahailu pinnalla maan
Mies ja nainen, erossa toisistaan
Uhraten jumaliaan
Kuinka varma olinkaan
Olipa kerran on nimeni mun
Vain aluksi kelpaan satuun
Kasvoillain näin kasvot unohdetun
Olin kasvanut kiinni katuun
Hän virheitä teki, mä virheitä tein
Muka uskoen kohtaloon
Pois hän sielunsa antoi, mä omani vein
Panttilainaamoon
Tapoimme tuskan ja kätkimme sen
Maahan siunaamattomaan
Joka yö se palasi kummitellen
Synkästä piilostaan
Kuinka varma olinkaan
Olipa kerran on nimeni mun
Vain aluksi kelpaan satuun
Kasvoillain näin kasvot unohdetun
Olin kasvanut kiinni katuun
Nyt on tänään ja huominen uusi on
Palkkalistoilla rakkauden työn
Ei löytynyt elämä sivuilta lukemiston
Noita juttuja noitien yön
Olipa kerran on nimeni mun
Vain aluksi kelpaan satuun
Kasvoillain näin kasvot unohdetun
Olin kasvanut kiinni katuun